Sanaton viestintä
Sanaton viestintä eli ilmeet, eleet, osoittaminen, katse ja kehon kieli ovat tärkeä osa kaikkien ihmisten kommunikointia. Niiden avulla voi tarkentaa, tehostaa ja korostaa omaa viestiä, ja ilmaista tunteita tai mielipiteitä.
Sanattoman viestinnän tulkinta on keskeistä puhevammaisten henkilöiden kanssa keskusteltaessa sekä heitä tulkatessa. Tärkeää on myös varmistaa henkilöltä, että hänet on ymmärretty oikein.
Ilmeet ja eleet
Ilmeiden ja eleiden kautta voi ilmaista mielipidettä (kulmien kurtistus, silmien pyöräytys, irvistys, hymy) tai halua ottaa puheenvuoro (käden tai sormen nosto, muutos asennossa). Ilmeet, ja myös eleet kertovat, onko jokin asia mieleinen vai ei.
Ilmeitä ja eleitä havainnoimalla tulkki voi tulkatessaan muuttaa puheensa äänensävyä ja -voimakkuutta vastaamaan asiakkaansa olemusta.
Eleitä voi käyttää myös asioiden ja esineiden kuvailuun, esimerkiksi käsillä voi näyttää suuri-pieni tai matala-korkea. Eleiden kautta kuvataan usein myös toimintaa, vaikkapa syömistä, juomista, pallon heittoa tai nukkumista.
Joskus ilmeiden tulkinta voi johtaa harhaan sellaista ihmistä, joka ei tunne tulkattavaa henkilöä hyvin. Esimerkiksi henkilön hymy saattaa näyttäytyä tuntemattomalle enemmän irvistyksenä.
Osoittaminen ja katse
Osoittamalla voi kertoa ympäristöstään esimerkiksi mitä asiaa tarkoittaa, haluaa tai tarvitsee, minne haluaa mennä tai missä joku toinen on.
Osoitus voi antaa suuntaa sille, mistä henkilö haluaa keskustella, tai mistä asiaan löytyy lisätietoa. Osoittamalla voi näyttää myös jotakin ympäristössä olevaa, joka toimii vihjeenä siitä, mitä haluaa kertoa.
Kun henkilö osoittaa jotain asiaa, on tärkeää selvittää miksi hän osoittaa sitä. Onko hänellä kysymys siihen liittyen, kertooko hän nykyhetkestä, menneestä tai tulevasta asiasta, vai tarvitseeko tai haluaako hän jotakin?
Puhevammaisten henkilöiden osoitus tai lyhyt äännähdys, yksittäinen viittoma tai ele tulkitaan usein haluamiseksi, vaikka henkilö todellisuudessa saattaisi haluta viestiä jotakin muuta, esimerkiksi kysyä asiasta jotain.
Osoittaa voi kädellä, pään tai kehon asennolla, mutta myös katseella.
Katseellaan viestivien henki-löiden kohdalla korostuu sekä henkilön ja hänen teke-mistensä tunteminen että meneillään olevan tilanteen hahmottaminen.
Katse voi kertoa: “minulla on hänelle asiaa” tai “sinun vuorosi” tai “tarvitsen tuota tavaraa tuolla hyllyllä”.
Jos henkilö keittiössä ollessaan katsoo olohuoneeseen television suuntaan, voi hänen viestinsä olla: “haluan seuraavaksi katsoa televisiota”, tai mahdollisesti: “televisio häiritsee, voisiko sitä laittaa hiljemmalle”.
Ympärillä olevien lähi-ihmisten ja tulkkaustilanteissa tulkkien tehtävänä on lukea henkilöä tuossa tilanteessa, ja varmistaa häneltä, että hän tulee ymmärretyksi oikein.
Asento ja kehonkieli
Puhevammainen henkilö viestii myös asennollaan ja kehon-kielellään asiansa sävyä, painotusta ja voimakkuutta. Tulkkaustilanteessa tulkki huomioi tämän.
Jos asiakas elehtii kiivaasti, tulkkaa tulkki asian kiivas-sävyisesti ja painokkaasti. Jos taasen asiakas hekottelee rennosti viestiessään, kuultaa myös tulkin puheesta ilo ja nauru.
Lataa tästä tietosivu:
Lähteet ja lisätietoa:
Puheenpalo 2021. Ilmeet ja eleet vuorovaikutuksessa ovat merkittäviä. Blogiteksti.
Kielijelppi-Språkhjälpen 2021. Nonverbaalinen viestintä. Helsingin yliopisto. Verkko-opas.
Lähteisiin viitattu 7.4.2026.